*

SannaLappi

Näkymätön hyväntekijä

 

Sinä lapseni huudat minulle etten minä ymmärrä sinua yhtään. Olen tyhmä joka haluaa vain aina pilata kaiken kivan. Kiellän vain enkä ikinä suostu mihinkään mitä ehdotat tai olet tekemässä. En rakasta sinua ja minulle on aivan sama saatko hellyyttä ja hoivaa. Ikinä et tee mitään hyvin vaan aina pitäisi tehdä paremmin tai toisin. Et riitä minulle koskaan tuollaisena keskeneräisenä. Minä vain häpeän sinua ja toisinaan haluaisin sinun vain katoavan Siperiaan postin mukana. Estän sinua tapaamasta rakkaita läheisiäsi ihan vain ilkeyttäni ja haluaisin sinun näkevän vain minut. 

Rakas lapseni!

Minä ymmärrän sinua liiankin hyvin ja se sattuu minuun niin etten halua kohdata sitä vaan keinolla millä hyvänsä kitkeä sen minuuteni pois sinusta. Tiedän, että jos en saa koulittua sinusta kovempaa niin sinuun tulee sattumaan elämässäsi pahoin ja kokemuksesta tiedän, että kannat sitä surua mukanasi pahimmillaan koko elämäsi. En osaa vielä luottaa vahvuuteesi.

Sinä et missään nimessä ole tyhmä vaikka ehkä suojellakseni sinua saatan väittääkin, että olet hölmö, kun mietit, että miksi setä huusi ja töni tätiä kadulla vaikka niin ei saisi tehdä. Olet älykäämpi kuin moni muu lapsi, mutta myös niin tavattoman herkkä enkä taaskaan uskalla luottaa sisälläsi olevaan vahvuuteen ja viisauteen niin paljoa, että kertoisin mistä moinen voisi johtua. Olen itse siis tyhmä ja pelokas, kun haluan vain sulkea silmäni pahalta, koska en itse kestä sitä kohdata. 

Kiellän sinua vain, koska suojelen sinua vaikka tiedän, että ethän sinä voi oppia, jos et saa kömmähtää. Tiedän olen jälleen itse vain epäreilu ja itsekäs, kun en kestä katsoa, jos sinuun sattuu. 

Mitä rakkauteen tulee niin siinäkin olet oikeassa. Rakastan sinua ja sanonkin sen halien ja pusujen kera ääneen monesti päivässä, mutta milloin todella olen sen osoittanut itkemällä nähtesi ja kertoen siten sinulle, että olet minulle niin rakas, että luotan siihen, että myös sinä osaat ja haluat lohduttaa minua. Tiedän, että olisit sen ansainnut ja teen töitä sen eteen joka päivä, että saisin tuon muurin purettua pois, että olisin todella läsnä hellyydessä ja läheisyydessä. Itkien niin surusta kuin onnesta sinun kanssasi ja sinun vuoksesi.

Osaat vaikka ja mitä. Elä tuomitse minua liian raskaasti siitä, että en vain osaa kannustaa sinua niin kuin sinä haluaisit, kun jälleen kerran nään sinussa itseni ja olen loihtinut itsestäni harmikseni omat vanhempani jotka kannustivat tekemään kaiken aina paremmin eivätkä kehuneet tyhjästä. 

Sinä riität juuri tuollaisena. Kehun läheisillesi ja tutuilleni miten ylpeä olenkaan sinusta, kun olet taas oppinut vaikka ja mitä vaikka se on sinulle hankalampaa kuin muille lapsille. Anteeksi, kun en muista kertoa sitä sinulle tarpeeksi usein. Kuten olen joskus sanonutkin, että mekään aikuiset ei aina osata kaikkea eikä tiedetä kaikkea. 

Minä häpeän sinua silloin, kun siihen on aihetta en missään nimessä koko ajan. Olen sen sinulle joskus kertonutkin, mutta anteeksi jos en ole muistanut sitä toiste sanoa, että sen muistaisit ikuisesti. 

Olen tehnyt kaikkeni, että sinun ympärilläsi olisi rakkaita jotka välittävät sinusta. Joskus on voinut tuntua, että olen vain aina kieltänyt kaiken kivan, mutta muista koko elämäsi se, että ei ole sellaista asiaa mitä en sinun eteesi tekisi. Sinun onnesi on minun onneni. Arvostan antamaasi rakkautta niin paljon, että olen aina poikkeuksetta riskeeraanut oman onneni ja hyvinvointini sinun vuokseksi. Et ehkä nää sitä, mutta olet kaikkeni ja annan puolestasi vaikka henkeni. 

Olen näkymätön hyväntekijäsi. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Hieno ja herkkä kirjoitus äitiydestä ja vanhemmuudesta. Omien kokemuksienikin mukaan vanhempana on vaarana syyllistyä siihen, että nuo uudet tulevaisuuden toivot lastataan liiallakin kehulla ja omaa osaamista vanhempana vähätellään. Kyllä vanhemmuudessa on myös läsnäolon voimaa, vaikka ei aina olisikaan vanhempana kovin osaava. Olla läsnä lapsilleen on tärkeää sekin.

Mediassa mielestäni nykyään erityisesti korostetaan lasten osaamista ja taitavuutta meidän aikuisten kustannuksella. Lapsille saattaa kasvaa liiallinen vastuun kantamisen taakka.

Käyttäjän SannaLappi kuva
Sanna Oksman

Iso kiitos! :) Vanhemmuus on muuttunut hyvin paljon lähimenneisyydestäkin. Muistellessa omaa lapsuutta niin ei silloin vanhemmat leikkineet lastensa kanssa ja se oli ihan normaalia. Lapsesta huolestuttiin todella, jos hän ei keksinyt itse tekemistä ja leikkejä. Mutta niitä leikkejä keksittiin eikä ollut lelujakaan niin kuin nykyään on. Nykyisin lapsetkin tietävät sen, että siitä saa nostaa metakan, jos vanhempi ei leiki hänen kanssaan tai keksi jatkuvasti virikkeitä. Ylipäätään kaikki on paljon tarkempaa, kun jos päiväkotirepussa ei ole niitä veden ja viiman kestäviä rukkasia ja monia vaihtokalsareita ni nousee haloo. Meidän lapsuudessa oltiin koko päivä likasissa vaatteissa, jos ne meni sotkuun ja oli vain oma häpeä, jos ne oli mennyt sotkemaan vaan opittiin myös pitämään kamppeet siistinä ja kuivana, kun ei ollut tädit vaihtamassa uusiin heti. Jos aamulla koppasi naulakosta villalapaset kurarukkasten sijaan ni sekin oli iha oma moka eikä vanhempien. Vanhempia kohtaan kasataan koko ajan lisää paineitavaikka ihan samanlaisia nassikoita ne lapset on kuin aikojen alussakin.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Varmaankin on totta, että nykyään vanhempien pitää osallistua enemmän lasten leikkeihin kuin ennen. Tässä pitäisi voida kuitenkin käyttää omaa harkintaa. Vanhempi ehkä liikaa ohjaa leikkiä osallistuessaan. Jospa auttaa vain leikin alkuun ja sitten keskittyy omiin askareisiin. Kun lapsia on useampia, se on ehkä helpompaa. Myös pettymyksiin pitäisi lasten antaa kotona jopa tottua. Muu maailma ei aina toimi sen prinssin tai prinsessan mukaan.

Käyttäjän SannaLappi kuva
Sanna Oksman

Meillä lapsia on kolme, mutta koska ovat kaikki alle kouluikäisiä niin tarvitsevat jatkuvaa ohjausta etenkin, kun ovat kaikki hyvin erilaisia ja keskimmäinen erityislapsi. Riippuu siis paljon lapsistakin toki onnistuuko itsenäinen leikkiminen. Siitä unelmoin joka päivä kieltämättä, kun olisi muutenkin tekemistä kuin rampata selvittelemässä väärinkäsityksiä jne.. Veikkaukseni onkin, että nykyvanhemmat väsyy juuri siitä, kun joutuu ahertamaan enemmän, kun heiltä vaaditaan paljon muutakin kuin lasten perustarpeiden tyydyttäminen. Vapaitakin heruu huomattavasti vähemmän, kun mummot ja ukit eivät asu samassa taloudessa, suvun auttamista ei koeta velvollisuuksiksi vaan vanhemman pitää anella jopa isovanhempia ottamaan lapsenlapsiaan luokseen kylään, isovanhemmat itsekin vielä työelämässä ja jos ei niin aktiivisia muuten, että koko ajan menossa. Lapsen täytyy olla lähes teini-iässä ennen kuin soveliasta jättää kotiin yksin. Naapurit eivät tunne toisiaan joten heistä ei ole apuja kuten ennen ja kukapa ilmaiseksi toista auttaisi...

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Se on selvää, että kotitilanne on jokaisella omanlaisensa eikä mitään kaikille sopivaa yhteistä reseptiä olekaan. Jokaisella on omanlainen haaste selvitä arjessa.

Ennen lelut tosiaan olivat erilaisia. Piti selvitä piirtämisen, palapelin, lasten korttipelin, dominopelin, nukkien ja lasten astiaston avulla. Luettelin tässä melkein kaikki oman lapsuuteni lelut. Tuolloin oli myös paperinukkeja ja muistikuvia, joiden parissa vierähti pitkä tovi. Lasten kirjat ovat myös sellaisia, joiden parissa lapsi saattaa viipyä pitkäänkin. Tavalliset lasten laulut radiosta veivät huomion myös pitkään. Nythän niitäkin voi ostaa cd-levyinä.

Virikkeitä ehkä välillä voi myös karsia. Omalla lapsellani oli jo melkein leluähky, kun hankin hänelle leluja melkein joka kauppareissulla.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset