SannaLappi

Raivostuttavan typeriä lapsia

 

Ihania ja suloisia noi teidän lapset! Onhan ne semmosia joo. (mielessäsi soi Saisivat haistaa pitkän vitun nuokin nulikat!) Miten ne onkin noin hyväkäytöksisiä ja kohteliaita? Onhan ne kieltämättä ihan kelpo poikia, mutta mepäs tästä lähetään kotia kohti, kun siellä odottaa vaikka kuinka meillä puuhia (todellisuudessa haluat vain rojahtamaan sohvalle uupumuksesta). Pojat varmaan auttaa sinua mielellään? Joo, kyllähän niistä alkaa olla jo apuakin. (oikeasti saat kiristää, jos meinaat, että jotain tapahtuukin)

Paskat!

Halusin paikalta pois ennaltaehkäisevästi ettei meininki kerkiä karata käsistä. Olen autossa kerinnyt paasata uhkailla vaikka ja millä ja sen vaikutus alkaa selkeästi hiipua, mutta onneksi kukaan muu ei sitä vielä nää. Nyt on kiire poistua, koska nään jo lasten kehonelkeistä, että kohta alkaa se raivostuttava vauhkoaminen ja sitten alan minäkin huutaa ja riuhtoa rivelistä pienokaisiamme autoon. Osaankin aina taitavasti pelautua niin ettei edes muut joudu kuuntelemaan ja katsomaan sitä miten rasittavia meidän lapset ovat.

Tiedän, miten tuo äiti voi puhua noin kauhealla tavalla lapsistaan! Eihän nyt noin saa sanoa, kun lapsethan ovat keskeneräisiä olentoja joita kuuluu ymmärtää ettei  heidän herkkä sielu ja itsetunto mene rikki! 

Miksi siis sanon suoraan nyt nämä seuraavat asiat? Siksi, että en taatusti ole ainut joka näin ajattelee lähes päivittäinkin tai sitten olen todella vain joku yksittäinen riutuva äiti jolle on langetettu jostain syystä tällainen kirous, että lapsemme ovat täysiä typeryksiä, paskasikoja ja kusipäitä!

Kyllä luit aivan oikein! Pyrin rakastamaan lapsiamme päivittäin ja joka sekunti, mutta silloin tällöin se on vain sulamahdottomuus. Meidän lapset ovat tällä hetkellä suurimman osan ajasta ihan kauheita, mutta... Minä ja miehenikin iltaisin pyrimme siihen, että heistä ei sentään kasvaisi mitään nuorisorikollisia vaan jo pesti keharipajan linnunpöntönteko ringissäkin olisi ihan jees. Oikeastaan siinä on jo tavoitetta kerrakseen, että saamme heidät edes toisten riesoiksi kunhan he ovat täysi-ikäisiä. Aikuisia saati fiksuja sellaisia heistä ei todennäköisesti kasva koskaan vaikka tekisimme mitä. Jo se, että he eivät tyhmyyksissään telo itseään niin, että henki lähtee on jo tavoite sinällään. 

Lohtua ei tuo sekään, että vanhat ja viisaat ihmiset kertovat, että lopultaan eniten ratkaisee lapsen itsensä tekemät ratkaisut eikä se, että me jankutamme loputtomasti jotain samaa asiaa heidän aivoihin jotka joka tapauksessa ovat keskeneräiset eivätkä täten voi ottaa sitä kaikkea tietomäärää vastaan jota me heille syötämme. 

Mikä on lopultaan meidän vanhempien tehtävä?

Jaksaa kuunnella niitä hermoon asti käyvän typeriä juttuja ja peitellä tehokkaasti kodin ulkoiselta maailmalta sitä miten tyhmiä ja huonokäytöksisiä meidän jälkikasvu oikeastaan onkaan. 

Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Se onkin tämän kaamean kauden yli sitä rakkautta ja se etten ala viuhtomaan koivuniemen herralla heitä perskannikoille vaikka kuin mieli tekisi välillä hivauttaa ja kunnolla.  

Sinnitellä itse jollain tavalla järissään, että sitten, kun helpottaa edes vähän niin olisi jonkin tekijäksikin. Kun teemme päivän ruuan vaikka sekin on tietysti ihan paskaa ja siivoamme kodin vaikka se ei voisi vähempää liikuttaa noita kiittämättömiä kakaroitamme. Eiväthän he arvosta sitä lainkaan, mutta jaksat tehdä sen silti ettette huku paskaan.

Sitä, kun kuskaat lapsiasi kavereiden luo (todellisuudessa päästäksesi hetkeksi eroon rakkaasta mussukastasi) tai otat teille vielä pentusi kamuja kylään vaikka jo omat tuntuvat ylivoimaisilta.

Sitä, että vaikka päivä olisi ollut kuinka perseestä niin jaksetaan antaa ne hyvän yön pusut ja halit. Lempeästi hymyillen vieläpä!

Rakkaus ja huolenpito lapsista on sitä, että vaikka he ovat kiittämättömimpiä paskiaisia mitä maapallo päällään kantaa niin antaisit henkesikin heidän puolesta vaikka he tulisivat viimeistelemään hassuna leikkinä sinun kitumisesi kuolemaan potkimalla sinua päähän. Silti viimeinen lauseesi olisi

Minä rakastan sinua kulta niin paljon ettet uskokaan!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Sori, ei ehkä pitäis sanoa, mutta ihmiseille pitää joskus sanoa, että he tajuavat. Musta tuntuu että sun pitäis perehtyä siihen, miten hankalan äitisuhteen aiheuttaman stressin kumuloituminen jatkosukupolviin katkaistaan.