SannaLappi

Häävalani

 

Jos minusta olisi sanomaan ääneen rakkaalleni kasvokkain kaikki se mitä ajattelen niin olisin sanonut ja paljon sinä päivänä, kun hän soi ottaa minut omakseen. Urhea sulhoni tietää kyllä ettei minusta ole kertomaan aina avoimesti tunteistani. Se ei johdu siitä ettenkö haluaisi tai etteikö minulla olisi paljon sanottavaa vaan siitä, että kun olen siihen joskus aiemmassa elämässäni pystynyt niin silloin minua on myös loukattu aina pahiten ja syvimmin. Onneksi mieheni kuitenkin on minun turvasatamani ja olen oppinut pikku hiljaa varovaisin askelin ettei minun tarvitse pelätä kertoa mitä todella tunnen, olipa se pahaa tai hyvää.

Mitä sitten olisin kertonut, jos olisin ollut valmis näyttämään sen kaiken onnen kyyneliin johtavan hehkun joka sisälläni on?

Olisin kertonut, että miten ihanaa minusta on, kun saan oppia elämästä ja siitä toisesta ihmisestä joka päivä kaikkea uutta. Miten kasvan itsekin samalla koko ajan ihmisenä, kun seuraan hänen hienoa elämänasennetta aitiopaikalta, hänen vierellään.

Aina ei tarvitse tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja sanotaan mitä ajatellaan ettei tarvitse miettiä onko toinen todella tuota mieltä vai onko sellainen kuin on vain miellyttääkseen minua.

Aina ei tarvitse pärjätä omin voimin eikä ole häpeä myöntää ettet jaksaisikaan. Silloin toinen auttaa läpi vaikeuksien ja ollaan taas himpun verran vahvempia sekä viisaampia. Olen oppinut ottamaan rennosti. Hymyilemään elämälle vaikka se välillä kaataisikin seiniä päälle. Poistamaan elämästä sen mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja korvaamaan sen hienoilla asioilla jotka kantaa pitkälle. 

Isänä sulhoni on lähes sanoin kuvailematon, mutta silti ei voi olla kertomatta liikaa hyvää siitäkään. Tälle isälle ei tuota vaikeuksia ottaa lasta syliin ja kertoa rakkauttaan halien ja pusujen kera, mutta silti ei pelkää pitää myös niitä rajoja. Ei jää paimentaminen ja koti vain äidin harteille ja lapset kunnioittavatkin isiään todella paljon. Jos käydään vääntöä joka päivä useaan otteeseen niin vähintään saman verran käydään myös keskusteluita siitä miten rakkaus on niin suuri, että se yltää ihan toiseen avaruuteen asti. 

Olen oppinut sanomaan ääneen toiselle onnen kyyneleet silmissäni, että rakastan sinua ja uskallan antaa itseni iloita elämän hienoudesta jotka saan kokea rakkaitteni vierellä. Suunnitella tulevaa, koska luotan rakkautemme kantavan läpi vaikeuksien ja haasteiden joita elämä meille voitettaviksi haasteiksi heittelee. Sitä on paljon harjoiteltu alkutaipaleen aikana, mutta jos selvisimme siitä niin selviämme mistä vain, kun vain muistamme olla jatkossakin toistemme turvasatamat eikä viholliset vaikka toinen kuinka joskus saisi raivostumaan. 

Mutta kuten notaarikin sanoi, Lyhyestä virsi kaunis! Tahdon! Ja tärkeintä on, että sulhaseni tietää mitä se tarkoittaa, kun minä sen ääneen vannon. <3

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset