SannaLappi

Onnea hammaslääkärissä

 

Istun toistamiseen hammaslääkärin penkissä. Ennen kuin edes varasin hammaslääkäriin aikaa minulla oli niin kova hammaslääkärin pelko, että harkitsin menemistä yksityiselle. Sen vuoksi, että he mainostivat nukutuksessa tehtävää hammashoitoaan. Senhän olisi voinut maksaa myös osamaksulla. Unelma tilanne paniikkihäiriöiselle köyhälle kotiäidille joka pelkää hammaslääkäriä enemmän kuin itse hammaspeikkoa. 

Rohkaisin itseni kuitenkin varaamaan ajan kunnalliseen hammashoitoon, mutta tauhoin, että Minun suuhunhan ei kukaan koske ennen kuin olen saanut kaikki mahdolliset puudutukset ja ilokaasuakin, jos vain mitenkään mahdollista. 

Jännitin ensimmäistä aikaani monta viikkoa etukäteen eikä pelkoa helpottanut yhtään se, että tohtorin nimi oli ulkomaalaistaustainen. Tiedä minkälaisia ne vasta onkin, jos suomalaisetkin hammaslääkärit saa aikaan tällaisia traumoja ihmiseen joka on kuitenkin lapsena rampannut hammashoidossa jo rautojensakin vuoksi.

Naama valkoisena ja levottomana täristen odotin vastaanoton oven aukeamista. Mietin, että olen jo voiton puolella, jos saan itseni pötkölleen siihen jakkaraan ja saan suuni auki, kun niin käsketään tehdä. Koinkin tuon pienen erävoiton ja pikku hiljaa koin jo, että kyllä tästä ehkä hengissä selvitään sittenkin. 

No tulokset olivat mitä odotinkin. Uusi aikahan sieltä napsahti kouraan, mutta nyt en pelännyt vain jännitin, huh. Taas erävoitto. Pystyin jopa riemuitsemaan, että sehän oli mukava ja taitava hammaslääkäri, kun ei tarvinnut kärsiä ollenkaan. Asiallista hoitoa etten sanoisi. Kerrankin ja vieläpä ulkomaalaistaustainen lääkäri. 

Jouduin perumaan ja siirtämään uuden aikani kerran, mutta samalla, kun sen tein niin kehuin miten hienosti minua hoidettiin viime kerralla, kun enää en pelkää tulla sinne vaan haluan vain siirtää aikaani. 

Koitti aamu jolloin tuo uusi aika oli. Myönnän vaikka enin pelko oli hälvennyt niin kyllähän se aina vain alitajunnasta se jännitys vähintään kumpuaa, kun joku suutasi tutkii, kun on se niin henkilökohtainen kohta ihmisessä kuitenkin. Kiltisti olin kuitenkin ajoissa kuten olen yleensäkin joka paikassa. 

Tuo oli kuitenkin se aamu, kun olin niin turta jo kuluneista viikoista joihin mahtui koko perheen läpi käyneet maha ja oksennustaudit sekä flunssat. Neuvolassa käyntiä. Päivystyksessä istumista lähes turhan päiten, kun saithan sinä lähetteen kuitenkin taas seuraavalle lääkärille kuukauden päähän. Orastavaa uhmaa ja pienimmäisen opetusta minne saa mennä ja mihin koskea teidän kodissa. Siis sitä perussettiä jota uusio suurperheessä on, mutta lisättynä se, että olitte jo tovin eläneet sairastupaarkea.

Olit niin nuuduksissa vielä itsekin omasta ätäkästä taudistasi, että ajatus siitä, että saisit hetkeksi pistää pötkölleen tuohon yleensä sinussa kauhua herättävään pitkään jakkaraan herätti pienen onnen tunteen, että mitä saanko minä todella heittäytyä rauhassa tuohon? Olla ajattelematta yhtään mitään ja tekemättä mitään?

Sinua hoidettaisiin ilman, että sinun tarvitseisi sanoa mitään. Aukaiset suusi, sinne katsotaan ja aletaan tekemään se mitä tehtävissä on. Sinun ei tarvitse pohtia päiviä taaksepäin ja kertoa juurta jaksain omaa näkemystäsi siitä mikä sinua vaivaa. Näkemys sinun tilastasi kerrotaan nyt valmiina sinulle ja vielä väliin kysytään kohteliaasti, että miltä sinusta tuntuu ja etteihän sinuun vain koske tai tunnu hankalalle.

Oltuasi hetken tuossa ylös ja alas säädettävässä penkissä sinusta alkaa tuntua kuin olisit mini hemmottelulomalla. Hymähdät naurahtaa mielessäsi, että tähänkö on tultu, että hammaslääkäri saa sinulle tuon tunteen. Minulle joka aiemmin pelkäsi hammaslääkäriin menoa niin, että olisin halunnut sen tehtävän nukutuksessa, tiedottomassa tilassa. Naurat mielessäsi, että olenkohan minä ainut perheellinen joka näin ajattelee vai olenko vain yliväsynyt tai jopa sekoamassa.

Huomaat kuinka kätesi jotka aiemmin olivat tiukasti toisillaan kiinni kylmän hikisinä ikään kuin antaen sinulle lohtua ja turvaa irtosivat toisistaan valahtaen rennosti kylkiesi viereen. Annat koko kroppasi hellittää tuosta ylijännittyneestä tilasta. Jopa hymyilet. Rallattelet iloisena hoitajalle ja hammaslääkärille aina, kun sormet ja kaiken maailman härpäkkeet eivät ole täyttämässä suutasi. Huokaiset syvään hyvän olon tunteesta.

Tuon hemmottelun päätyttyä kehut ja kiität kaikki huoneessa olevat maasta taivaaseen. He jäävät katsomaan sinua hieman hölmistyneenä vaikkakin kiitollisina. Ovat he kaiken sanomasi ansainneetkin. 

Olet onnellinen ja rentoutunut, hammaslääkärissä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Olit niin nuuduksissa vielä itsekin omasta ätäkästä taudistasi,"

Kuka???

Seppo Mononen

Asiallista hammashoitoa ilman fobioita saa Eestissä, esim. Tallinna Hambapolkliinik.

Käyttäjän SannaLappi kuva
Sanna Oksman

Ensimmäistä kertaa olin hämilläni siitä, että puudutus ei koskenut yhtään ja kerroinkin sen, että Ihanan kivuton puudutus oli! :) Muutenkin oli kyllä niin asiallista hoitoa, että ei paremmasta väliä. :)