SannaLappi

Vaimoke ja vaimo

 

Kaikki miehet on tunteettomia sikoja, sohvaperunoita, juoppoja, ajattelemattomia, vätyksiä, ikuisia teinejä, pettäviä... vai ovatko? Kaikki? Todellako? Määrittääkö sukupuoli mitä voi tuntea ja mitä ei? Miksi pitäisi?

Meille etenkin vanhan lamaajan köyhien perheiden tyttösille on opetettu, että mistään järkkymättömät miehet ovat niitä parhaimpia parittelu ja täten perheen perustamiskumppaneita, mutta mitä siitä koituikaan. Meistä osa uskoi vanhempiemme oppeja kyseenalaistamatta niitä lainkaan ja otimme turpaan joko henkisesti tai fyysisesti jopa molempia. Kukaan ei kertonut, että yhdyntä ei 2000 luvulla tarkoittanutkaan sitä, että mies tykkäsi sinusta ja haluaisi nähdä myös sen huuruisen yön jälkeen. Suru ja murhe oli mielletty osaksi läheisiä ihmissuhteita, koska olihan se läsnä perheessännekin joka päivä. Jäit roikkumaan olemattomaan oletukseen. Teit itsesi naurunalaiseksi kerta toisensa jälkeen, turhaan. Todella noloa.

Voisi sanoa, että oletpas tyhjä likka, mutta entäs niitä prinsessoja joita onnesti? Jotka ei nähnyt sitä arkea jota he todella elivät. Heistä osa elää siinä uskossa, että äitien opit ovat ne ainoat oikeat. Miehet ovat aina perseestä! Mitä sitten vaikka mies laittoi jäihin nuoruutensa villit vuodet juuri teidän prinsessan vuoksi. Otti satojen tuhansien lainan ja laittoi tyttöselle mieleisen kodin ennen kuin avopuolisolle oli edes suotukaan sitä lupausta, että he saisivat edes lapsia. Pääasia, että tulee seinille tytön mieleiset kaakelit ja tapetit. Lattia on tietysti vähintään laminaattia. Jokainen allas ja hana on viimeisintä huutoa. Tapetti ja maali on muotivärissään. Unelma mies. Anoppi ei niitä saanut, kun meni firma konkkaan ja velat painaa vieläkin niin hienoa, kun saatiin tytär maailmalle hyväuskoiselle miehelle. 

Sitten ollaan kriisissä, kun velat painaa niskaan. Mies ei ole ikinä kotona, kun on aina vain töissä. Kukaan ei käytä hetkeäkään miettiäkseen, että miksi. Avopuoliso panikoi, kun sylissä on pelottava olento joka kuolaa ja puklaa. Haiskeekin niin pahalle. Tätäkö pitäisi vielä roikottaa sinun täyteläisissä tisseissäsi, kun ne juuri on parhaimmillaan. Että pitikin.. Pelkää jo uhmaa valmiiksi, kun on kuullut tuttaviltaan, että sekin on vielä edessä. 

Mies on nähnyt sitä laman arkea eikä kestä katsella eikä kuunnella sitä, kun ei anneta mitään arvoa millekään vaikka hän kuinka tekisi töitä sen eteen, että kaikki olisi kuten häneltä odotetaan. Mies on syyttämässä itseään kaikesta pahasta. Huomaa olevansa umpikujassa, mutta paikalle sattuu ystävällinen kasvo josta huokuu hyvyys joka ei tahdo sinulta mitään vastalahjaa siitä, että hän hymyilee sinulle. Tuo tyttö on se joka on kohdannut laman kasvokkain ja muistaa vielä tänäkin päivänä mikä arvo on työllä, hyvällä kodilla ja perheellä.

Myöntää tehneensä virheitä joista hän lopulta itse kantaa täysin vastuun, mutta on oppinut niistä. Tietää arvon kaikelle normaalille elämälle joka ei tarvitse kultareunuksia ympärille koristukseksi. Mies huomaa hymyilevänsä pitkästä aikaa täysillä ihan vain kuunnellessaan ja katsellessaan tuota luonnon kaunista ja rehellisyydessään puhdasta naista joka katselee poikansa juoksemista. Tuo nainen ei pyydä mitään ja jos hänen ei ole tarkoitus saada elämässään perhettä ympärilleen niin hän tyytyy siihen osaan. Se ei ole tavoite vaan onnekas elämäntapahtuma, jos niin käy sattumalta. Tuon kaiken mies lukee naisen kasvoilta naisen kertomatta mitään. Kaikki tuo huokuu läpi ja mies suorastaan häkeltyy tuon elämän nöyryyden edessä. 

Jos tarinalla on tarkoitus olla onnellinen loppu niin tuo mies tajuaa nousta puiston penkiltä ylös ja mennee kotiin sanoen, että Nyt riitti!

Näinpä, hän on tunteeton paskiainen...

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset